Vein äsken kädet kauhistuneena kaulalleni varmana siitä, että olin hukannut pikkusiskoni antaman sydänkaulakorun, jonka olen viime joulun jälkeen ottanut pois kaulastani vain muutamia kertoja. Onneksi aivot toimivat kyllin nopeasti muistaakseni, että olin ottanut sen eilen pois. Voinko syyttää sitä, että eilen tuli juotua ehkä vähän liikaa ja minun kohdallani harmittava tosiasia on se, että jos tosiaan juon enemmän kuin sen yhden siiderin, minä en yleensä nuku ja niin kävi tosiaan tälläkin kertaa.
Mulla olisi nyt oikeasti aikaa pari tuntia pakata ja laittaa itseni kuntoon ennen kuin käännetään auton nokka kohti etelää ja ajatelaan Siljan terminaaliin. Esimerkiksi pakkaamistahan en millään voinut hoitaa eilen vaan sekin pitää tässä viimeisinä hetkinä katsoa. Yleensä mä aina unohdan jotain, mutta no, on siitä ennenkin selvitty. Mua vähän hirvittää, että käytän kaikki rahani typeriin kosmetiikkaostoksiin kun levyhyllystä löytyy tällä hetkellä lähes kaikki mitä ylipäätään tahdon. Ainakin tiedän saavani jonkun kivan jutun iskän lompakon sponsoroimana kun väiteltiin jostain typerästä asiasta, missä tiesin olevani oikeassa aivan varmasti ja se suostui lyömään vielä vetoa päälle.
Tuntuu vain hyvälle päästä hetkeksi pois Suomesta.
Ja niin joo, eilen oli tosiaan kaverin kihlajaiset. Oon tässä viikon pohtinut pitääkö mun tuntea itseni vanhaksi kun toinen on jo kihjoissa? Minä kun iloisesti edelleen menen oman pääni mukaan ilman mitään toiveita vakiintumisesta...
ps. Nyt kävi näin
Eräs blondi iski adapterin kanssa hiustenkuivaajan pistorasiaan suomessa, josta seurasi tapahtumaketju: pieni sähkötalli käteen + sormi mustaksi, oikosulku yläkertaa, kiljuntaa + "iskä mä pimensin koko talon". En mä tietenkään ollut osannut ajatella mitään jännitteitä ja no.... lopputulos ei ollut ennalta arvattavissa. Lukuunottamatta niitä heppatyttöjen koikeillaan-onko-hevosten-aidassa-oikeasti-sähköä -kokeiluja, olen vain kerran saanut oikein kunnon sähköiskun ja se olikin sellainen tälli, että äiti oli jo viemässä mua sairaalaan tarkistuttamaan vaikuttiko se sydämmeen jotenkin. Muistan vain sen, miten pidin johdosta kiinni, tärisin ja mietin "apua, mä saan jonkun sairaskohtauksen, iskäkin on ulkona eikä kukaan ole soittamassa ambulanssia". Kun tajusin päästää johdosta irti, säikähdin entistä pahemmin tajuttuani sen olevan sähköisku ja kiljuin niin kovasti säikähdyksestä, että iskä tosiaan kuuli pihalle saakka. Ja jos joku tahtoo väitellä mun kanssa näistä sata-asiaa-jouksee-mielessä-sekunnissa -jutuista, niin voin varoittaa, että olen ollut aika hyvä telomaan itseni ja mulla on ollut useempi tuollainen kokemusta. Tällä kertaa onneksi selvisin säikähdyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti