Fall Out Boy + Brendon + Journey = ♥
Jos mun pitäisi yksi kappale sanoa, joka tiivistäisi mun koko elämäni jenkeissä, valitsisin epäilemättä Journeyn Don't Stop Believeing.
Just a small town girl, livin in a lonely world,
She took the midnight train goin' anywhere.
She took the midnight train goin' anywhere.
Mun ensikosketus Journeyn musiikkiin tuli -uskokaa tai älkää- vasta tämän vuoden Bamboozle-festivaaleilla. Tosin näin jälkeenpäin olen huomannut bändin tulevan mainituksi mm. Gilmoren tytöissä ja muissakin lempileffoissani, en ole koskaan vain kiinnittänyt huomiota asiaan. Tuolla Jerseyssä musiikkitapahtumassa kuitenkin eräs, jo siinä vaiheessa iltaa erittäin uupunut neiti seisoi iltahämärässä odottamassa monen vuoden takaisen unelmansa toteutumista ja Fall Out Boyn lavalle saapumista. Sitä ennen kuitenkin juontaja kiljaisi mikkiin don't stop believin' ja lavalle asteli omasta mielestäni liian vanhat miehet liian tiukoissa farkuissa.
Kaiken lisäksi tuntui kuin olisin ainut paikalla, joka oli ihan täydellisen pihalla siitä mikä bändi lavalla soittikaan. Fall Out Boy -täpinöistäni huolimatta päähäni jäi soimaan anywhere you want it, just the way you need it, anywhere you want it ja seuraavan aamun googlettelujen jälkeen keksin mistä asiassa oli kyse. Tämän jälkeen törmäsin Journeyn kappaleisiin (niihin kahteen jotka tunnistan) joka paikassa ja Don't Stop Believing muodostui omaksi voimabiisikseni. Sillä voi selittää sen, kuinka mielettömän onnellinen olo mulle tuli kun sattumalta törmäsin pätkään jossa lempibändini laulaja yhdistää voimat Fobin kanssa ja kappaleena jotain, mikä vain symbolisoi mulle paljon ja enemmän. So when you're tired of feeling down, you just have to wait for something that'll cheer you up, it'll come, you'll just have to wait.
Kaiken lisäksi tuntui kuin olisin ainut paikalla, joka oli ihan täydellisen pihalla siitä mikä bändi lavalla soittikaan. Fall Out Boy -täpinöistäni huolimatta päähäni jäi soimaan anywhere you want it, just the way you need it, anywhere you want it ja seuraavan aamun googlettelujen jälkeen keksin mistä asiassa oli kyse. Tämän jälkeen törmäsin Journeyn kappaleisiin (niihin kahteen jotka tunnistan) joka paikassa ja Don't Stop Believing muodostui omaksi voimabiisikseni. Sillä voi selittää sen, kuinka mielettömän onnellinen olo mulle tuli kun sattumalta törmäsin pätkään jossa lempibändini laulaja yhdistää voimat Fobin kanssa ja kappaleena jotain, mikä vain symbolisoi mulle paljon ja enemmän. So when you're tired of feeling down, you just have to wait for something that'll cheer you up, it'll come, you'll just have to wait.
Dont stop believin
Hold on to the feelin
Hold on to the feelin
2 kommenttia:
Don't stop believin on kyllä hyvä kappale ! :) ei kyllä mullakaan tästä bändistä mitään hajua oo ollu eikä oo kyllä vieläkään. Mutta tää oli ainakin siinä Rock of Ages- musikaalissa broadwaylla ! :)
Mitenkä asiat rullaa suomessa? Yritän käydä tätä blogia aina lukemassa, mutta on tää kommentointi vähän jäänyt.
Mä olin Rock Of Agesissa ihan täpinöissä niistä Journey-biiseistä :D
Ja kyllähän asiat suomessa vähitellen. Välillä kaipaan paljon pois ja välillä tuntuu ihan hyvältä. Tarkoitus ois nyt parin viikon päästä palaa töihin ja syksyn yhteishaussa hakea opiskelemaan, että kyllä tää vähitellen tästä taas luonnistuu.
Lähetä kommentti