Olen hiljaillut ihan tarkoituksella. Silti en ihan olettanut, että unohtaisin bloggerin salasanan tässä välillä. Oho!
Mielenkiintoni postauksiin loppui siinä vaiheessa kun suurin osa elämästä oli töitä, töitä, töitä ja töiden jälkeen koiran lenkittäminen + päänsärky. Ei ollut siis edes asiaa. Ei oikeasti. Muistan marras-joulukuulta ehkä suunnilleen Paramoren jäähallissa ja viikon Dubaissa. Miksi? No koska se loppu aika kului töissä. 11.12 jäin kuitenkin kuukauden lomalle ja kyllä, olen nauttinut siitä, ettei tarvitse herätä aikaisin ja stressata asioista, joilla oikeasti ei ole paljonkaan väliä.
Ensi maanantaina loppuu loma (onko ihan pakko?) ja pitäisi taas oppia kiskomaan itsensä sängystä ylös silloin kun omasta mielestäni on vielä aivan liian aikaista ja tällä kertaa töiden sijasta raahata itseni kouluun. Pääsin opiskelemaan sinne, minne haki suunnilleen 600 ihmistä ja 30 pääsi sisään. Voin kertoa, etten itse oikeasti ollut optimistinen sisäänpääsyn suhteen kovinkaan useasti ja suurin pelko oli ajatella uusia suunnitelmia tulevalle keväälle, jos koulun ovet ei aukeakaan.
Kuitenkin opiskelu alkaa vajaan viikon päästä Turussa, mikä samalla myös tarkoittaa sitä, että muutto Tampereelta Turkuun on puoliksi valmis. Maanantaina sitten raahaan vielä loput kamat ja itseni tuonne Turkuun, jotta siellä voin opiskelut aloittaa. Hirvittää? Kyllä vähän, mutta kerrankin tunnen olevani lähdössä sinne, mikä tuntuu hyvältä, joten en jaksa antaa peloille valtaa. Joten toivottavasti nyt elämänrytmin muuttuessa taas huomattavasti, myös tänne riittää kirjoiteltavaa ja myös energiaa siihen kirjoittamiseen.
See ya soon!
12.11.2009
Love Game
Voihan kirous! Tahtoisin päivittää tätä niin paljon useammin, mutta mun elämäni on tällä hetkellä lähinnä työntekoa ja tylsyyttä. Enkä yhtään vähättele. Tampereen kavereista suurin osa katos maailmalle (=ympäri suomea) elokuun lopussa ja nyt Tampere on tylsä ja minun elämäni on tylsää. Toivottavasti saan itsekin kadota Turkuun vuoden alussa opiskelemaan.
Sen sijaan, että kertoisin miten tappavan mielenkiintoista on ravata kodin ja kaupungin väliä, voisin kertoa vähän tuoreesta rakkaudestani, jonka kyllä kuvittelin aikanaan jäävän vain yhden illan jutuksi. Nyt ei ole puhe miehistä - vaikka yhden sellaisenkin voisin napata - vaan musiikista.
Kesällä Suomeen palattuani olin lähdössä yhden hyvän ystäväni kanssa baariin ja kuunneltiin sitten mun kaiuttimista kaverini bile-soittolistaa. Muhun ei iske minkäänlainen tusina-pop, mitä radiosta tulee, muuta kuin humalassa. No kaverini soittolistalta löytyi paljon Lady Gagaa ja Lily Allenia. No Lilyssä on mielestäni aina ollut tyyliä ja taitoa, mutta en vain koskaan ollut kuunnellut neidin musiikkia tarkemmin. Seuraavana päivänä lähti Lilyn levy Ideaparkista mukaan.
No Lady Gaga menetteli silloin, ok biisejä, mutta ei mun juttu... no mitäpä sitten sattui? Yksi päivä syyskuussa kun ajettiin porukoiden kanssa mökille, jotta veli saisi viettää 18-vuotis synttäreitään meillä ennen kun lähtevät baariin, kuulin radiosta jotain, mikä sai mut ihan täysin mykistyneeksi. Soittivat Paparazzia radiossa. Mä olen kerran aiemmin rakastunut kappaleeseen yhtä palavasti ensi kerran sen radiosta kuullessani. Tämä iski kuin leka päähän samoin kuin aikanaan Pinkin Dear Mr. President. Kumpikin näistä kappaleista ampuu täydellisesti ohi sen yleisen genren, jonka tyyppistä musiikkia tykkään kuunnella.
No oli pakko hankkia Lady Gagan levy koneelle ja from then on, I've been hooked. Tuo on yksi loistavimmista levyistä, joita olen kuullut, täydellisen vahva alusta loppuun.
Hauskinta tässä on se, että ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Vihasin syvästi Katy Perryä kuullessani ensimmäisen kerran Ur so gay kappaleen, joka netissä julkaistiin pitkään ennen esikoislevyn julkaisua. Katyn kohdalla I Kissed A Girl alkoi jo vähän toimia, mutta ei siltikään. Suostuin ostamaan Katun levyn ja mun täytyi kuunnella se vain kerran läpi ymmärtääkseni, että kyseessä tulisi olemaan yksi vuoden 2008 suosikkilevyistäni. Sama siis kävi Lady Gagan kohdalla: vihasin Just Dancea kesällä 2008. En voinut sietää sitä, en vaikka mikä olisi. Poker Face ei ollut täydellisen kamala, mutta en mä siitäkään kunnolla pitänyt ja Paparazzi sitten iski. Nykyään osaan sietää sekä noita Katyn, että Lady Gagan aiempia inhokkikappaleita, mutta on ne edelleen kummaltakin levyltä ne vähiten soitetut. Onneksi tämä levy on julkaistu jo vuoden 2008 puolella, ettei mun tarvitse vuoden lopussa päättää tämän ja Parmoren sekä Cobra Starshipin uutuuslevyjen väliltä, mikä on paras.
Kun tässä nyt aloin näitä kahta vertaamaan, niin pakko sanoa, että Katy kiilaa ohi ja kevyesti. Pidän Katyn elämänasenteesta, esiintymnistavasta ja omalaatuisuudesta. Lady Gagan kohdalla se lähinnä ärsyttää: kaikki rakentuu liikaa lavashown, ulkomuodon ja kummallisuuden ympärille, eikä niinkään musiikin.
Muutama plussa kuitenkin Lady Gagalle: se on syntynyt Yonkersissa, jonka rajalla asuin Jenkeissä. Siis kirjaimellisesti ulos kävellessäni saatoin meidän talon rajalla hyppiä puolelta toiselle ja olla joko Yonkersissa tai Bronxvillessä. Toinen plussa siitä, että neidin kiertue ilmeisesti uloittuu suomeen ensi keväänä ja olen niin raahaamassa ystäväni mukaan sinne, vaikka olisinkin köyhä opiskelija ja periaatteessa mulla ei olisi varaa hallikeikkoihin.
Nyt vaihdan takaisin popittelemaan Boys Boys Boysia, joka on tuon Paparazzin ohella suosikkikappaleeni. Oikeasti mun pitäisi olla jo nukkumassa, että herään huomenna töihin, mutta mitä pienistä?
Sen sijaan, että kertoisin miten tappavan mielenkiintoista on ravata kodin ja kaupungin väliä, voisin kertoa vähän tuoreesta rakkaudestani, jonka kyllä kuvittelin aikanaan jäävän vain yhden illan jutuksi. Nyt ei ole puhe miehistä - vaikka yhden sellaisenkin voisin napata - vaan musiikista.
Kesällä Suomeen palattuani olin lähdössä yhden hyvän ystäväni kanssa baariin ja kuunneltiin sitten mun kaiuttimista kaverini bile-soittolistaa. Muhun ei iske minkäänlainen tusina-pop, mitä radiosta tulee, muuta kuin humalassa. No kaverini soittolistalta löytyi paljon Lady Gagaa ja Lily Allenia. No Lilyssä on mielestäni aina ollut tyyliä ja taitoa, mutta en vain koskaan ollut kuunnellut neidin musiikkia tarkemmin. Seuraavana päivänä lähti Lilyn levy Ideaparkista mukaan.
No Lady Gaga menetteli silloin, ok biisejä, mutta ei mun juttu... no mitäpä sitten sattui? Yksi päivä syyskuussa kun ajettiin porukoiden kanssa mökille, jotta veli saisi viettää 18-vuotis synttäreitään meillä ennen kun lähtevät baariin, kuulin radiosta jotain, mikä sai mut ihan täysin mykistyneeksi. Soittivat Paparazzia radiossa. Mä olen kerran aiemmin rakastunut kappaleeseen yhtä palavasti ensi kerran sen radiosta kuullessani. Tämä iski kuin leka päähän samoin kuin aikanaan Pinkin Dear Mr. President. Kumpikin näistä kappaleista ampuu täydellisesti ohi sen yleisen genren, jonka tyyppistä musiikkia tykkään kuunnella.
No oli pakko hankkia Lady Gagan levy koneelle ja from then on, I've been hooked. Tuo on yksi loistavimmista levyistä, joita olen kuullut, täydellisen vahva alusta loppuun.
Hauskinta tässä on se, että ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Vihasin syvästi Katy Perryä kuullessani ensimmäisen kerran Ur so gay kappaleen, joka netissä julkaistiin pitkään ennen esikoislevyn julkaisua. Katyn kohdalla I Kissed A Girl alkoi jo vähän toimia, mutta ei siltikään. Suostuin ostamaan Katun levyn ja mun täytyi kuunnella se vain kerran läpi ymmärtääkseni, että kyseessä tulisi olemaan yksi vuoden 2008 suosikkilevyistäni. Sama siis kävi Lady Gagan kohdalla: vihasin Just Dancea kesällä 2008. En voinut sietää sitä, en vaikka mikä olisi. Poker Face ei ollut täydellisen kamala, mutta en mä siitäkään kunnolla pitänyt ja Paparazzi sitten iski. Nykyään osaan sietää sekä noita Katyn, että Lady Gagan aiempia inhokkikappaleita, mutta on ne edelleen kummaltakin levyltä ne vähiten soitetut. Onneksi tämä levy on julkaistu jo vuoden 2008 puolella, ettei mun tarvitse vuoden lopussa päättää tämän ja Parmoren sekä Cobra Starshipin uutuuslevyjen väliltä, mikä on paras.
Kun tässä nyt aloin näitä kahta vertaamaan, niin pakko sanoa, että Katy kiilaa ohi ja kevyesti. Pidän Katyn elämänasenteesta, esiintymnistavasta ja omalaatuisuudesta. Lady Gagan kohdalla se lähinnä ärsyttää: kaikki rakentuu liikaa lavashown, ulkomuodon ja kummallisuuden ympärille, eikä niinkään musiikin.
Muutama plussa kuitenkin Lady Gagalle: se on syntynyt Yonkersissa, jonka rajalla asuin Jenkeissä. Siis kirjaimellisesti ulos kävellessäni saatoin meidän talon rajalla hyppiä puolelta toiselle ja olla joko Yonkersissa tai Bronxvillessä. Toinen plussa siitä, että neidin kiertue ilmeisesti uloittuu suomeen ensi keväänä ja olen niin raahaamassa ystäväni mukaan sinne, vaikka olisinkin köyhä opiskelija ja periaatteessa mulla ei olisi varaa hallikeikkoihin.
Nyt vaihdan takaisin popittelemaan Boys Boys Boysia, joka on tuon Paparazzin ohella suosikkikappaleeni. Oikeasti mun pitäisi olla jo nukkumassa, että herään huomenna töihin, mutta mitä pienistä?
22.10.2009
Everyone you know
Kuukauden hiljaiselo, hups! Olen otettu siitä, että joku jo kyseli onko tämä kokonaan kuollut. Tahtoisin vastata, että ei ole, mutten oikein tiedä vielä itsekään. Sanotaanko, että lokakuun olen kulkenut pää pilvissä huomaamatta sitä miten päivät kulkevat ohi. Oikeasti.
Musta tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut livejournalissa sitä miten oudolta tuntuu kirjoittaa kuuksi lokakuu, mutta nyt pitäisi oikeasti kohta jo tottua ajatukseen marraskuusta. Marraskuusta, minä kun en vieläkään ole oikein sisäistänyt sitä, että on vuosi 2009. Miten mä muka tulen sisäistämään sen, että kohta vaihtuu vuosikymmen. Eikö se ollut vasta viime vuonna kun milleniumin vaihtuessa tunsin itseni niin nätiksi glitter-maskaraa silmissäni (olin täyttänyt juuri 10 :D).
Ennen vuoden vaihdetta pitäis kai vanhetakin vuodella. How scary is that? Mä oon päättänyt, että voin täyttää 20, mutta sen jälkeen lopetan vanhenemisen kokonaan. Miltä kuulostaisi? Tarvittaessa voin olla 21 aina välillä, että pääsisin Las Vegasiin vähän kliseilemään, mutta noin niin kuin muuten voisin pysyä parikymppisenä.
Mitä mä sitten olen oikeasti tämän kuukauden ajan tehnyt. Mä en oikein usko, että edes mulla itselläni on kovin paljon hajua. Ainakin hullun määrän töitä, jos en mitään muuta järkevää. Alan tottua siihen, että aamulla töihin mennessä on vielä pimeää ja valoisuus katoaa hiljaa ikkunoista ennen kuin pääsee kotiin. Mutta nyt mulla on puolentoista viikon loma töistä! *insert happyface here*. Tosin siitäkin lomasta menee neljä päivää pääsykokeissa, mutta who cares.
Itselleni tosiaan kolahti kaksi pääsykoekutsua viime viikolla: Turkuun ja Mikkeliin. Turku oli ykkösvaihtoehtoni ja olin niin iloinen, että pääsen kokeisiin. Mikkeli taas... no voi olla, että eräs arpoi yhteishakua tehdessään kolmannelle sijalle jonkun vähänkään mediaa muistuttavan alan ihan vain, ettei se lomake näytä niin tyhjältä. Niihin pääsykokeisiin en kyllä ole edes menossa ja jää paremmat mahdollisuudet niille, jotka oikeasti sinne haluaa päästä sisään. Sen sijaan olen taistellut, repinyt hiuksia ja kironnut Turun kokeiden ennakkotehtävän tässä viimeisen viikon aikana niin pahasti. Arvatkaa kuinka voittajaolo oli äsken saada viimeinen piste paperille ja kohta lähettää se eteenpäin! Mä en vain osaa referoida alkuunsakaan. Kuitenkin, ensi viikko turussa ja siinä on jo paljon syytä hymyillä.
Mä en lupaa postaavani säännöllisesti, koska lupauksista syntyy vain paineita ja stressiä, mutta yritän parhaani.
ps. Paramoreen enää melkein vain kuukausi ja Now, now every children lämppää niitä, mikä on aika jättisuuri ♥
Käytiin koiran kanssa lenkillä pari päivää sitten. Tarkoitus oli kuvailla kaveria, mutta herra esiintyi mielellään takalisto taivasta kohden ja nenä pitkällä kaivamassaan kuopassa, joten päätin sitten kuvailla vähän muuta.
Musta tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut livejournalissa sitä miten oudolta tuntuu kirjoittaa kuuksi lokakuu, mutta nyt pitäisi oikeasti kohta jo tottua ajatukseen marraskuusta. Marraskuusta, minä kun en vieläkään ole oikein sisäistänyt sitä, että on vuosi 2009. Miten mä muka tulen sisäistämään sen, että kohta vaihtuu vuosikymmen. Eikö se ollut vasta viime vuonna kun milleniumin vaihtuessa tunsin itseni niin nätiksi glitter-maskaraa silmissäni (olin täyttänyt juuri 10 :D).
Ennen vuoden vaihdetta pitäis kai vanhetakin vuodella. How scary is that? Mä oon päättänyt, että voin täyttää 20, mutta sen jälkeen lopetan vanhenemisen kokonaan. Miltä kuulostaisi? Tarvittaessa voin olla 21 aina välillä, että pääsisin Las Vegasiin vähän kliseilemään, mutta noin niin kuin muuten voisin pysyä parikymppisenä.
Mitä mä sitten olen oikeasti tämän kuukauden ajan tehnyt. Mä en oikein usko, että edes mulla itselläni on kovin paljon hajua. Ainakin hullun määrän töitä, jos en mitään muuta järkevää. Alan tottua siihen, että aamulla töihin mennessä on vielä pimeää ja valoisuus katoaa hiljaa ikkunoista ennen kuin pääsee kotiin. Mutta nyt mulla on puolentoista viikon loma töistä! *insert happyface here*. Tosin siitäkin lomasta menee neljä päivää pääsykokeissa, mutta who cares.
Itselleni tosiaan kolahti kaksi pääsykoekutsua viime viikolla: Turkuun ja Mikkeliin. Turku oli ykkösvaihtoehtoni ja olin niin iloinen, että pääsen kokeisiin. Mikkeli taas... no voi olla, että eräs arpoi yhteishakua tehdessään kolmannelle sijalle jonkun vähänkään mediaa muistuttavan alan ihan vain, ettei se lomake näytä niin tyhjältä. Niihin pääsykokeisiin en kyllä ole edes menossa ja jää paremmat mahdollisuudet niille, jotka oikeasti sinne haluaa päästä sisään. Sen sijaan olen taistellut, repinyt hiuksia ja kironnut Turun kokeiden ennakkotehtävän tässä viimeisen viikon aikana niin pahasti. Arvatkaa kuinka voittajaolo oli äsken saada viimeinen piste paperille ja kohta lähettää se eteenpäin! Mä en vain osaa referoida alkuunsakaan. Kuitenkin, ensi viikko turussa ja siinä on jo paljon syytä hymyillä.
Mä en lupaa postaavani säännöllisesti, koska lupauksista syntyy vain paineita ja stressiä, mutta yritän parhaani.
ps. Paramoreen enää melkein vain kuukausi ja Now, now every children lämppää niitä, mikä on aika jättisuuri ♥
Käytiin koiran kanssa lenkillä pari päivää sitten. Tarkoitus oli kuvailla kaveria, mutta herra esiintyi mielellään takalisto taivasta kohden ja nenä pitkällä kaivamassaan kuopassa, joten päätin sitten kuvailla vähän muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
