Musta tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut livejournalissa sitä miten oudolta tuntuu kirjoittaa kuuksi lokakuu, mutta nyt pitäisi oikeasti kohta jo tottua ajatukseen marraskuusta. Marraskuusta, minä kun en vieläkään ole oikein sisäistänyt sitä, että on vuosi 2009. Miten mä muka tulen sisäistämään sen, että kohta vaihtuu vuosikymmen. Eikö se ollut vasta viime vuonna kun milleniumin vaihtuessa tunsin itseni niin nätiksi glitter-maskaraa silmissäni (olin täyttänyt juuri 10 :D).
Ennen vuoden vaihdetta pitäis kai vanhetakin vuodella. How scary is that? Mä oon päättänyt, että voin täyttää 20, mutta sen jälkeen lopetan vanhenemisen kokonaan. Miltä kuulostaisi? Tarvittaessa voin olla 21 aina välillä, että pääsisin Las Vegasiin vähän kliseilemään, mutta noin niin kuin muuten voisin pysyä parikymppisenä.
Mitä mä sitten olen oikeasti tämän kuukauden ajan tehnyt. Mä en oikein usko, että edes mulla itselläni on kovin paljon hajua. Ainakin hullun määrän töitä, jos en mitään muuta järkevää. Alan tottua siihen, että aamulla töihin mennessä on vielä pimeää ja valoisuus katoaa hiljaa ikkunoista ennen kuin pääsee kotiin. Mutta nyt mulla on puolentoista viikon loma töistä! *insert happyface here*. Tosin siitäkin lomasta menee neljä päivää pääsykokeissa, mutta who cares.
Itselleni tosiaan kolahti kaksi pääsykoekutsua viime viikolla: Turkuun ja Mikkeliin. Turku oli ykkösvaihtoehtoni ja olin niin iloinen, että pääsen kokeisiin. Mikkeli taas... no voi olla, että eräs arpoi yhteishakua tehdessään kolmannelle sijalle jonkun vähänkään mediaa muistuttavan alan ihan vain, ettei se lomake näytä niin tyhjältä. Niihin pääsykokeisiin en kyllä ole edes menossa ja jää paremmat mahdollisuudet niille, jotka oikeasti sinne haluaa päästä sisään. Sen sijaan olen taistellut, repinyt hiuksia ja kironnut Turun kokeiden ennakkotehtävän tässä viimeisen viikon aikana niin pahasti. Arvatkaa kuinka voittajaolo oli äsken saada viimeinen piste paperille ja kohta lähettää se eteenpäin! Mä en vain osaa referoida alkuunsakaan. Kuitenkin, ensi viikko turussa ja siinä on jo paljon syytä hymyillä.
Mä en lupaa postaavani säännöllisesti, koska lupauksista syntyy vain paineita ja stressiä, mutta yritän parhaani.
ps. Paramoreen enää melkein vain kuukausi ja Now, now every children lämppää niitä, mikä on aika jättisuuri ♥
Käytiin koiran kanssa lenkillä pari päivää sitten. Tarkoitus oli kuvailla kaveria, mutta herra esiintyi mielellään takalisto taivasta kohden ja nenä pitkällä kaivamassaan kuopassa, joten päätin sitten kuvailla vähän muuta.
