When It Rains

Välillä jopa itseäni ihmetyttää se, kuinka jättisuperhyper mielenkiintoinen ja vauhdikas elämäni osaa olla. Tämä päivä on kulunut lähinnä... tekemättä mitään. Pyörin ja kierin sängyssä puoleen päivään saakka ja sen jälkeen aloitin laiskan meikkioperaation joka otti aikaa yli tunnin juorutessani kaverin kanssa puhelimessa sellaisissa viidenminuutin pätkissä toisen lyödessä luurin korvaan aina jos työpaikalleen tuli asiakas. Sormet sekosi laskuissa kuinka monta minipuhelua puhuttiin ja ainakin yhteen vastasin "mä aivasta ihan kohta, älä säikähdä". Mitä sitten tapahtuukaan kun saan vihdoin meikit naamaan ja voisin lähteä ovesta ulos? Taivaalta alkaa satamaan lähes pieniä miehiä ja niin sataa edelleenkin.

Ovela ihminen tosin pestasi isänsä kuskiksi - alkuperäisellä tarkoituksella heitä mut postille ja mä löydän kyllä kotiin - jotten joutunut A) kastumaan liian pahasti tai B) ajamaan isänä famari-autoa. Postissa lähetin vihdoin koulutuspaikkalappusen eteenpäin ja ruksi löytyi kohtaan "ilmoittaudun poissaolevaksi opiskelijaksi lukukaudelle 2009-2010". Toistaiseksi olen tyytyväinen päätökseeni. Ihana kuskini odotti mua uljaan ratsunsa kanssa edelleen postin edessä ja lupasi vielä käyttää mut kaupassa ja alkossa. Ei tarvinnut kastua ja kaverin kihlajaislahjakin tuli ostettua. Hiukan hirvittää kun toiset on jo kihloissa ja oma elämä ihan hajallaan sadassa eri paikassa. Hyvin menee mulla.

Sateen takia DVD-soittimeen löytyi yksi omista rakkausleffoistani ja mutustaessani saamiani irtokarkkeja, lakkasin kynteni ja fiilistelin aww-reaktioiden kanssa Nick & Norah's Infinite Playlist'in.


Nyt on kynnet hienona, paha olo irtokarkkien jälkeen ja selkään sattuu. Toiveikkaana siirryn ikkunan viereen tuijottelemaan taivaalle ja toivomaan, että sada lakkaisi ja pääsisin ovestakin ulos. Koska, indeed, olen tehty sokerista ja sulan sateessa...