Breaking and Entering

Tutkin täällä DVD-soittimen anatomiaa ja pohdin mitäköhän kohtaa pitäisi taputtaa kiltteyden merkiksi: missä kohtaa on pää? Se armahti mut, mistä olen ihan over the moon iloinen ja kiljaisin siten, että avoimen ikkunan kautta varmasti joku ohikulkijakin pääsi yhtymään ilooni. Laite siis päätti pari viikkoa sitten, että DVD'tä on tietysti hurjan paljon mielenkiintoisempaa katsoa ilman ääntä, eikä mikään toiminut. Olin jo niin valmis soittamaan henkilökohtiselle tekniselle tuelleni tämän palatessa suomeen ja ilmoittamaan, että tule auttamaan, mutta laite oli fiksu ja lakkasi käyttäytymästä uhmaikäisen tavoin. Voisi juhlia katsomalla He's just not that into you.

Muhun iski tänään ikävällä tavalla todellisuus siitä, että olen vanha. Hankin mahtava isosisko -pisteitä viemellä siskoni ja kaksi serkkuani Särkänniemeen huvittelemaan ja arvatkaa kahdesti mihin kaikkialle tällä hetkellä sattuu. Tai no, kätevämpää voisi olla pohtia mihin ei satu. Mä en ymmärrä miten onnistuin kolisemaan taas niissä laitteissa niin pahasti. Kaiken lisäksi mun korvat on olleet tänään ihan ylirasituksella, kun ei voi oikeasti uskoa, kuinka paljon juttua lähtee kolmesta 9-11 vuotiaasta.

Ei mun päiväni onneksi ollut pelkästään huono. Sain ilmaiseksi muutaman hauskan vuoristoratakyydin ja pääsin istumaan aidalle siskoni kanssa laulelemaan vähän Little Bootsia ja Lady Gagaa. Tuli taas todistettua itselleni, että vesilaiteissa mulla on taito kastua läpimäräksi ja taistelin peilin kanssa taiteellisesta efektistä, minkä poskille tuhraantunut kajal aiheuttaa. Tosin minä taistelin kyllä koko päivän sitä klassista pissislookia vastaan, jonka saa aikaan itseruskettavalla ja väärän sävyisellä meikkivoiteella. Minkä minä sille voin, että meikkivoiteeni sävyä vaalentava kosteusvoide-puoli päätti loppua, minkä puute aiheuttaa itse aineeseen ihanan oranssin sävyn. Mutta se tarkoittaa sitä, että pääsen huomenna nopeasti pyörähtämään kaupoilla ja jos joku kysyy "mitkä sun suunnitelmat on syksyn suhteen" saan vahingoniloisesti ilmoittaa, että "hei, mä olen tehnyt päätöksen". Lisää siitä kuitenkin vasta asian hiukan hauduttua.

ps. syön täällä huvipuistotuliaisina metrilakuja ja namnam. Arvatkaa millä saa kalakammoisen ihmisen kalamarkkinoille? Kun sanoo, että siellä myydään metrilakuja ja lupaa olla noloilematta, jos toinen säikkyy kuolleen kalan näkemistä. (Viimeksi kiljuin kalapehmolelulle, mikä hyökkäs kimppuuni...)