Ensimmäiseksi täytyy varmaan todeta se, että olen tällä hetkellä aika hukassa elämäni kanssa. Ja voi kuinka toivoisinkaan, että puhuisin ainoastaan kuvainnollisesti, mutta eieiei! Siitä juontaa juurensa myös koko blogin otsikko: where is your home tonight? Mun mielestä katosi kodin käsite lähtiessäni vuoden alussa Usaan ja tällä hetkellä kaikki on vain outoa savua ympärilläni. Asun nyt porukoiden luona, mutten kotona. Sydämmeni taisin jättää purkamatta matkalaukuista, tai sitten se saattaa vaan olla liian itsepäinen asettuakseen takaisin aloilleen. Faktana kuitenkin tieto siitä, että kolme viikkoa Suomessa ovat auttaneet tajuamaan kuinka kovasti tahdon takaisin maailmalle.
Jos mun pitäisi yksi paikka maailmassa mainita, jonne olen sydämmeni jättänyt niin täältä se löytyisi:
Ei ehkä niinkään Piccadillyltä, mutta Lontoosta kuitenkin. Mulla on viime viikkoina ollut niin hullu Lontoo -ikävä, että olisin valmis lähtemään sinne vaikka tältä istumalta yökkäreissä hiukset märillä hippikiharoilla. Jos en kouluun syksyksi mene, Lontooseen on päästävä.
Mainittu koulu onkin tällä hetkellä se suurin dilemma, jonka kanssa taistelen. Opiskelupaikka Virroilla Käsikirjoittamisen ja kuvallisen viestinnän linjalla (medianomi) sai odottaa vuoden Jenkki-seikkailujen seurauksena ja nyt en enää tiedä mitä tehdä tämän kaiken suhteen. Pelottaa opiskelijaelämään astuminen ja tavallaan tahtoisin elää vielä vuoden peter pan -syndromaa ilman "mikä susta tulee isona" -kysymyksiä. Tiedän, ettei se onnistuisi, mutta tahdonkin elää jossain haavemaailmassa, missä tiikerit on vaaleanpunaisia ja kehräävät kuin kotikissat.
Juuri se haavemaailmassa eläminen aiheuttaa välillä suurimmat ongelmani. Arkielämässä dominoivat pessimismi ja realismi täytyy tasapainoittaa sillä, että unelmoidessa asiat voisivat oikeesti olla hienosti, jos kaikki olisi täyttä Hollywood -satua. Mutta kun ei ole, prkl. Onneksi vielä toistaiseksi joku kahle estää mua leijumasta pilvien päälle moikkailemaan niitä vaaleanpunaisia tiikereitä.
Mutta siis kouluun vai epätoivoiseen työpaikanhakuun? Tätä menoa päädyn heittämään kolikkoa elokuun alussa tämän suhteen. Ainoa vaan, että tämä ei tiedä vieläkään kumpi puoli kolikosta on kruuna ja kumpi klaava. Aiheutuisikohan siitä pieniä ongelmia?
2 kommenttia:
Heei tiiäkkö, vaikkei toi au paireilu sun juttu ollukaan Jenkeissä, se vois ihan hyvin olla Lontoossa. Euroopasta löytää niin helposti perheen ITSE ilman mitää järjestöjä, ja Lontoo kuhisee perheitä :D On vara valita ihan kaikki itse, lasten lukumäärästä sijaintiin ja suomalaisista perheistä englantilaisiin!
Moon sitä mieltä, että GO BEFORE IT'S TOO LATE.
Itseasiassa mä olen pohtinut vähän samaa. Euroopasta ois niin helppo löytää perhe yksityisesti ja kiehtoisi ajatus asumisesta muualla kuin suomessa dead end -työtä tehdessä. Lontoo ois itselleni niin unelma, että luultavimmin jos en nyt syksyllä aio vielä kouluun hakea, voi ainakin katsella, jos tuolta Briteistä löytyid perhettä, jonka kanssa synkkais. Kun ei mulla toistaiseksi mitään sitä itse au pairin hommaa vastaan ole.
Lähetä kommentti