Something British, Something Good

Onko ehkä kotoisampi olo enemmän kuin vielä tämän vuoden puolella ikinä. Mun pieni laatikomallinen kymmenen vuotta vanha telkkarini soittaa MTV2'sta ja brittimusiikki on täyttänyt mun huoneeni koko viikonlopun. Saattaa olla, että bändeistä, joita normaalisti kuuntelen, on 95% jenkkejä, mutta mun huoneesta tekee monen muun jutun ohella kotoisan ne vanhat tutut brittien MTV'n videot, jotka on ihan eri oksalla jenkkivideoihin verrattuna. Inhottaa ajatus siitä, että pian pitää taas pärjää ilman tätä... pitää ehkä ostaa takaisin se kanavapaketti, johon kuuluu MTV2, että voin taas popittaa tätä päivät pitkät.

Vähän hävettää huomata, ettei ole päivittänyt pieneen ikuisuuteen, mutta uskottelen, että mulla on ollut hyvä syy. Tai ehkä ei, mutta tarpeeksi selittämällä huonostakin syystä saa hyvän... ehkä. Voin syyttää pelkkää elämää, joka on sisältänyt ensimmäiseksi muutaman maailman vihamielisimmän päivän, sen jälkeen töitä ja viimeiseksi viisi päivää jatkuneen jumalattoman hammaskivun. Ei varsinaisesti innosta kun poski on niin kipeä, että pelkkä hymyileminen sattuu - kuvittelematta edes millaista kipua puhuminen tuottaa. Huomenna hammaslääkäri ja vaikka olen jo ajatuksesta lähes kauhusta kankea, pakko nämä viisaudenhampaat on jollain tavalla saada kuriin. Mulle sanottiin pari päivää sitten täällä on kumman hiljaista kun sä et pysty puhumaan ja mun poskia puristeltiin, että hymyilisin. Ei auttanut.

Luonnos tallennettu 20:39. On se hyvä, kun unohtaa lopettaa ja painelee ympäri taloa tekemässä ties mitä. Kello on nyt 00:37 ja edelleen kammoksun hammaslääkäriä ja mietin, miten aina kirjoittaessa osaan kirjoittaa kaksi ensimmäistä kappaletta, mutta niiden jälkeen luonnollisuus katoaa teksteistäni.